tiistai 3. helmikuuta 2009

Olikin ikävä aurinkoa





Kävin eilen kuvaamassa Sisustus Sievää varten Taipalsaarella. Ajelin sieltä takaisin Savitaipaleen kautta ja pysähdyin matkalla maiseman lumoamana. Nämä kuvat on otettu Kivijärveltä, Huopaisenvirralta. Olisi houkutellut mennä lähemmäskin penkkaa kuvaamaan kauniisti lumettunutta ja auringon valaisemaa rantakivikkoa, mutta en sitten uskaltautunut. Kylmä kylpy kaunistaa, sanotaan, mutta päätin jättää sen kokemuksen väliin.

***
Paitsi avantouinti, myös hiihto on talvinen riemu. Sijoitin joulun jälkeen kyseisiin välineisiin ja olen käynyt mahdollisuuksien mukaan sivakoimassa hyvässä seurassa. Kuinka moni teistä lukijoista on löytänyt harrastuksen uudelleen?

6 kommenttia:

Rhia kirjoitti...

Usein kyllä haaveilen leppoisesta metsälenkistä suksilla niinkuin mummun kanssa aikoinaan. Mutta peruskoulu vei hiihtämisestä innon niin pitkäksi aikaa että ei se vieläkään ole palautunut.

Mao Mao kirjoitti...

Noin kävi kyllä itsellenikin. Kesti useamman vuoden, ennen kuin alkoi vakavasti uudelleen kiinnostaa. Talvinen luonto on kuitenkin niin kaunista, että jo se itsessään motivoi :)

Bionda kirjoitti...

Upeita kuvia, sinä se osaat!

Pari vuotta sitten hiihdin kaikki mahdolliset päivät, kun vain oli lunta, mutta viime talvi oli täällä etelässä niin onneton, että sivakoinnit jäi Lapin reissua lukuun ottamatta väliin. Tänä talvena poika sai ensimmäiset suksensa, ja ties vaikka jo viikonloppuna lähtisimme ladulle kokeilemaan! Päiväkodissa (ja meidän parketilla) on poika jo kovasti harjoitellut.

Mao Mao kirjoitti...

Meidän pojat tykkäävät myös. Päiväkodilla ovat kovasti hiihtäneet. Itse tykkään hiihtää enemmän päivänvalossa kuin valaistulla illalla. Täällä meidän valaistulla on aika isoja mäkiä, joita ei niin mielellään laske, jossei kunnolla näe. Viimeksi oli lamppu pari pimeänä juuri alamäen mutkan kohdalla, joten nautiskelen tästä harrastuksesta enemmän viikonloppuisin.

Vilijonkka kirjoitti...

Ensivisiitillä. Kauniita ja korkealuokkaisia kuvia on aina hauskaa katsella, kiitos niistä!

Ja suksille ei minua vieläkään saa, eihän edellisestä lukiohiihdännädtä ole vasta kuin 20 vuotta... Mutta onneksi talvisessa metsässä voi liikkua ilman hankaloittavia välineitäkin. Jos siis olisi sellaisessa maassa jossa olisi lähettyvillä a) metsää b) luminen talvi.

Mao Mao kirjoitti...

Kiitos. Sinun blogisi parasta antia on paikallista elämää ja sen yksityiskohtia esittelevät kuvat. Teidän ympäristössänne ei varmaankaan tule edes kaivanneeksi lunta - se on niin rikas ja monimuotoinen muutenkin. Ehkä vain koti-ikävän merkeissä joskus.