maanantai 17. marraskuuta 2008

Lyijykynäpiirroksia, ihmisiä

Katselin äskettäin vanhoja piirustuksiani ja tein niistä tänne oman piirustushistoriani katsauksen.

Mieluiten piirrän ihmisiä – voimakkaaat kasvonpiirteet ja eletyn elämän jäljet kasvoissa viehättävät. Onhan paljon haasteellisempaa työstää vuosikymmenten surujen ja ilojen aiheuttamia kasvojuonteita kuin piirtää silkin sileää ihoa. Niin, vaikka toisaalta piirtelen huvikseni keijukaisiakin...

Koin lyijykynävalaistumisen 16-vuotiaana kansalaisopiston taidekurssilla. Meillä oli aivan ihanan kannustava opettaja, Pirkko-Liisa Inkinen, joka houkutteli minut kokeilemaan piirtämistä vanhan koulukunnan mukaan. Toisin sanoen sormilla ei kosketa piirrokseen ja levitetä hankaamalla grafiittia valööriksi – kuten koulun kuvistunneilla opetettiin – vaan kaikki hennot valoerot kuvataan pitelemällä kynää kevyesti kädessä ja "värittämällä" työstetään sävyä vaaleasta tummaan.


Ensimmäinen näin tekemäni kuva oli osa Botticellin Venusta. Joskin ihan pikkuisen sorruin vielä sormin töhertämiseen.


Opettajan kannustuksesta siirryin kuvittamaan vanhempia ihmisiä. Vanhan mummon kuvan piirsin 19-vuotiaana.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan graafiseksi suunnittelijaksi. Siellä meillä oli luonnollisesti elävän mallin kurssi. Töiden koot ovat A2-luokkaa (ja olen hukannut croquis't!), joten niitä en saanut skannattua. Kunhan tulee valoisampia päiviä, valokuvaan ne.

Tuoreemmista töistä valitsin tänne kaksi ääripäätä. National Geographicin kannessa hymyilleen pojan piirsin pikaisesti yhdessä illassa, kansalaisopiston kurssillä jälleen.


Yksi lempikirjailijoistani on Douglas Adams. Hänellä on, tai oli, myös hyvin voimakkaat kasvonpiirteet, jotka houkuttelivat kokeilemaan piirtämistä.


***Poistin kommentinvalvonnan. Minulla on kyllä täällä sananvahvistus päällä, joten pidin erikoisena, että roskapostikommentit pääsivät läpi. Outoa. En ehtinyt tehdä mitään hakuja aiheesta sen enempää. Onko muille tullut kasinomainoksia tms. vielä ikävämpää läpi?

6 kommenttia:

Taina kirjoitti...

Mahtavan hienoja piirroksia! Itselläni on vain tuo teknisen piirtämisen taito..

Mao Mao kirjoitti...

Taina, kiitos :) Piirtäminen on minulle mittaamattoman arvokas henkireikä.

Tiia kirjoitti...

Erittäin hienoja lyijykynäpiiroksia sulla :D

Mao Mao kirjoitti...

Kiitos, Tiia. Nyt yrityksen myötä harrastuspiirtäminen tuppaa jäämään vähemmälle. Ei kertakaikkiaan aika tahdo riittää. Eläkkeellä sitten... :D

Rhia kirjoitti...

Ihanaa katsella taitavan piirtäjän töitä. Itsekin harrastin piirtämistä nuorena, yleensä idoleiden kuvia lehdistä (Elizabeth Taylor, Richard Dean Anderson jne) ja jonkin verran omakuvia peilin kautta. Kyniä ei silloin käytettävissä ollut kuin yhtä kovuutta tai maksimissaan kahta ja nimenomaan "värittämällä" tein varjostukset ja valöörit. Vasta aikuisena mulle valkeni että sen voisi tehdä toisellakin tavalla (sormella, vanupuikolla tai paperipuikolla hankaamalla). Mutta jossain kohtaa ei enää ehtinyt piirtää ja taidotkin on varmaan päässeet ruostumaan kun enää ei ole aikaa piirtää. Viimeksi olen piirtänyt henkilökuvia opiskeluaikana elävän mallin kurssilla. Sitä on kutakuinkin se 10 vuotta aikaa.
Ehkä munkin pitäis rohkaistua ja skannata niitä blogiin =) jotenkin nolottaa...

Mao Mao kirjoitti...

Hei Rhia, pitkästä aikaa :) kävinkin blogissasi katsomassa, että sinullahan on piirtopöytä käytössäsi (eikö näin ollutkin?). Luovat alat kulkevat monesti käsi kädessä ja yhdellä osa-alueella taitava on usein hyvä myös toisella, joten skanneile ihmeessä töitäsi näytille!