maanantai 18. elokuuta 2008

Ukkosta ilmassa

Viime yönä rytisi kunnolla. Harvoin tulee ponkaistua sängystä niin vikkelästi ylös: muistui mieleen, että konehan jäi illalla seinään. Minä kun kuulun mieheni ahdistukseksi niihin ihmisiin, jotka käyvät kiskomassa maanisella vimmalla kaikki johdot irti seinästä, kun vähänkin kumisee.

Syy on lapsuudenkodissani. Sijainti lähistön korkeimmalla mäellä linjan päässä: ainoa vaihtoehto pitää ukkosta oli istua sohvalla jalat tiukasti kippuralla mahdollisimman kaukana pistorasioista. En vieläkään uskalla kävellä ukonilmalla kotona huoletta rasioiden ohi, vaan niiden yli on melkein harpattava. Eikä tule mieleen, että laskenpa vettä hanasta - tai menen suihkuun. Oheinen kuva on napattu lapsuudenkotini parvekkeelta edellisenä tämänkesäisenä ukkospäivänä.

Ei siinä mitään, komiaa katsottavaahan ukonilma on enkä edes voi sanoa pelkääväni. Olenpahan vain varovainen.


Ei kommentteja: