tiistai 17. kesäkuuta 2008

Kuvittajan elämää

Mikkelin kuvitustriennalen avajaiset oli ja meni, samoin musiikkijuhlat - ja mukavaa oli. Avajaisten jälkeen olimme Mikkelin kaupungin vastaanotolla ja kun kerran joukko samanhenkisiä ihmisiä on koolla, juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Ajatuksia tuli vaihdettua niin yrittäjänä toimimisesta ja sen vaikeuksista kuin työn ilostakin.

Huomasin, että yleinen huoli on oman työn hinnoittelusta. Lähes kaikki työt perustuvat tarjouksiin ja kilpailuttamiseen. Tämän alan tarjoukset ovat hyssyti hys -luokkaa, valtiotason salaisuuksia, eikä uusi yrittäjä saa tarjousten laatimiseen juuri mistään apua. On siis riski, että tahtomattaan polkee alan hintatasoa, joka ei ole missään nimessä kenenkään etu.

Pisimmät saamani tarjouspyynnöt ovat kaksi A4-paperia täynnä tiivistä tekstiä. Annetuissa tarjouksissa täytyy näkyä kaikki toimitus- ja maksuehtoja myöten, joten itse tarjous on usein yhtä pitkä. Ei siis ihme, että uudelta yrittäjältä saattaa sujahtaa kokonainen työpäivä yhden ainoan tarjouksen laskemiseen ja laatimiseen - halu kun on kova saada referenssejä.

Oma lukunsa on itse kuvitusten hinnoittelu. Moni kuvittaja työskentelee freelancerina, useasti jonkin toisen toimen ohessa, ihan siitä syystä, että työ on Suomessa alipalkattua. Harmittavan usein työskentelyn ehtona ovat apurahat, jotka ovat tiukassa. Jos päivätyön ohessa tekee kuvituksia, työaikaa jatketaan usein iltaan. Erään kuvittajan lapsi oli kuulemma pohtinut, että jos valot palavat naapurikerrostalon ikkunassa myöhään yöllä, siellä on joko juhlat tai kuvittaja työssään...

Ei kommentteja: